Fibre asiakaslehti 2020/2021

TIETEEN LUMOISSA

Jotta perustutkimus johtaisi parempaan maailmaan, mikroskaalan havainnot on sovitettava maapallon mittakaavaan. Tällaista työtä tekee biomateriaaleja kehittävä professori Orlando Rojas Suomesta ja Kanadasta käsin.

MARIANNA SALIN, kuvat TANYA GOEHRING

Moni uravalinta näyttää jälkikäteen hämmästyttävän sel- vältä. Niin myös Orlando Rojasin . Lapsena hän hurmaantui luonnontieteistä saatuaan jou- lulahjaksi kemistin välineet, ja nuorena aikuisena aloit- ti yliopistossa kemian tekniikan opinnot kotimaassaan Venezuelassa. Opintojensa aikana Rojas suoritti yhden harjoittelujakson öljyteollisuudessa ja toisen sellu- ja pa- peritehtaassa. Sen jälkeen hän joutui valitsemaan kahden raaka-aineen, öljyn ja puun, välillä. Hyvän opettajan ja mentorin innoittamana Rojas hylkäsi öljyn ja valitsi puun. Samaan valintaan hän kannustaa nyt muita, noin 30 vuotta myöhemmin. On helppo perustella fossiilisen raaka-aineen korvaamista uusiutuvalla, mutta Rojasille pelkkä korvaaminen ei riitä. ”Öljy sisältää kuollutta hiiltä, jolla ei ole luontaista teh- tävää, kun taas puun hiili muodostaa elävän kasvin ra- kenteen, jolla on monenlaisia tehtäviä. Meillä on hieno mahdollisuus hyödyntää luonnon älyä ja luoda ainutlaa- tuisia, kestäviä biomateriaaleja, jotka eivät kilpaile suoraan halvan öljyn ja muovien tai muiden öljystä valmistettujen tuotteiden kanssa.” KIEHTOVA PUU, KIEHTOVA RAKENNE Kun nuori Orlando Rojas oli valinnut puun, maailma avautui. Hän päätyi Espanjan, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kautta vuonna 2009 Suomeen, professoriksi Aalto-yli- opistoon. Viime vuonna toiseksi työpaikaksi tuli British Columbia -yliopisto Kanadassa. ”Välillä tuntuu, että olen suorastaan läsnä kahdella mantereella yhtä aikaa”, tuplaprofessori sanoo ja nauraa tietokoneen näytöllä Vancouverin-kodissaan. Hänelle Suomen ja Kanadan aikaero ei näytä tuovan ongelmia, vaan pikemminkin toivottua lisäaikaa. Toiselle mantereelle on nimittäin kätevää olla yhteydessä silloin,

kun paikalliset opiskelijat ja kollegat nukkuvat tai viettävät vapaa-aikaa. Aamukuudelta alkavaa haastattelua valvoo vain vaahtera Rojasin ikkunan takana. ”Eikö puu olekin ihmeellinen? Se kasvaa pitkäksi ja pumppaa vettä ylös. Se suojautuu auringon säteilyltä sekä bakteerien ja sienien hyökkäyksiltä. Se kestää tuulta, myrs- kyjä ja sateita, ja on täydellisesti järjestäytynyt. Mikä kieh- tovinta, se muuttaa valon, ilman ja veden monimutkaisiksi mikro- ja nanorakenteiksi.” TIETEEN HIENOUS – TIETOA TIEDON PÄÄLLE Rojas ihastui puun ja paperin rakenteeseen aikana, jolloin siihen pureutuva pinta- ja kolloidikemia ei ollut erityisen muodikas ala. Reilu vuosikymmen sitten alan maine nousi kuitenkin kohisten, ja huomio siirtyi paperista muihin biomateriaaleihin – kiitos nanoselluloosan. ”Nanomittakaava oli kyllä kiinnostava jo paperitutki- muksessa. Itse asiassa pinta- ja kolloidikemian edelläkä- vijät, kuten suomalainen Per Stenius , havaitsivat monet tämän päivän kiinnostavimmista ilmiöistä jo aikaa sitten. Suomalaisten ja ruotsalaisten työ innosti minuakin suun- nattomasti.” Rojas korostaa, että tutkimustyötä, joka on tehty paperin eteen, voidaan nyt suurelta osin soveltaa biomateriaaleihin. ”Juuri tähän kiteytyy tieteen hienous. Suuri osa työs- tämme on sitä, että etsimme uusia yhteyksiä vanhojen tutkimustulosten ja ajankohtaisten haasteiden välille. Siitä syntyy uutta.” KUITU JOHTAA TAI ERISTÄÄ SUUNNASTA RIIPPUEN Uutta on jo syntynyt. Rojas lupaa kertoa pari-kolme kiin- nostavinta tapaa hyödyntää puupohjaisia biomateriaaleja. Hän mainitsee nopeasti ainakin viisi sovellusalaa ja kulle- kin useamman alaluokan, joista moni menee päällekkäin.

43 v