MITÄ PUUAINES SISÄLTÄÄ?
”Viherlipeäsakka on modernin sellutehtaan ainoa kiinteä jäte.”
1. Orgaanista selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä, jotka koostuvat pääasiassa hiilestä, hapesta, vedystä ja typestä.
2. Epäorgaanisia kivennäisaineita, kuten kalsiumia, kaliumia, fosforia ja magnesiumia.
3. Vähäisessä määrin monia muita
alkuaineita, kuten rautaa, mangaania, booria, kuparia, sinkkiä sekä usein myös raskasmetalleja.
Mustalipeä, pesuvedet ja liete tuovat talteenottolinjalle pitkälti samoja metalleja ja muita epäorgaanisia aineita, joita jää puuta poltettaessa tuhkaan. Pesuvedet sisältävät lisäksi valkaisukemikaaleja. Koska epäorgaaninen aines tapaa rikastua kattiloihin ja uuneihin, se on saatava pois, jotta laitteistot eivät tukkeutuisi tai syöpyisi. Esimerkiksi kalium ja kloridit erotetaan soodakattilan lentotuhkasta ja ohjataan jatkokäsiteltäviksi vedenpuhdis- tamoon. Fosforia puolestaan rikastuu meesauunin kalk- kipölyyn, mikä tekee kalkkipölystä hyvää lannoiteainesta, ja se toimitetaankin lannoitevalmistajille. Muu epäorgaaninen aines kerääntyy viherlipeäsakak- si vaiheessa, jossa viherlipeä palautetaan valkolipeäksi. Viherlipeäsakka, jota myös soodasakaksi kutsutaan, on Pehu-Lehtosen mukaan modernin sellutehtaan ainoa kiinteä jäte. ”Viherlipeäsakka ei ole haitallinen, ja sitä voidaan käyt- tää muun muassa kenttärakentamiseen, mutta jatkuvaa käyttökohdetta sille ei ole vielä löytynyt. Valtaosa päätyy kaatopaikoille. Olemme tehneet paljon selvitystyötä muun teollisuuden ja tutkimuslaitosten kanssa, ja nyt käynnissä on uusi kehityshanke. Uskon, että ratkaisu vielä löytyy”, hän sanoo. VIHERLIPEÄSAKKA GEOPOLYMEERIN OSAKSI Oulun yliopiston professori Mirja Illikainen pitää viher- lipeäsakkaa houkuttelevampana kuin moni muu. Hänen tutkimusryhmänsä kehittää geopolymeerejä – siis mate- riaaleja, joiden toivotaan korvaavan valtavista hiilidiok- sidipäästöistään tunnettua sementtiä. Geopolymeerin sideaineeksi on sovitettu monenlaisia mineraalisia sivuvirtoja muun muassa metallinjalostuk- sesta, kaivosteollisuudesta ja energiateollisuudesta. Näitä tutkitaan myös keväällä 2020 alkaneessa kaksivuotisessa tutkimushankkeessa, johon osallistuu joukko alan teolli- suusyrityksiä, muun muassa Metsä Fibre.
Illikaisen mukaan mineraalisia sivuvirtoja syntyy pel- kästään Suomessa miljoonia tonneja vuodessa. Selluteh- taiden tuottama viherlipeäsakka ei kisaa samassa sarjassa, koska sen tuotanto voidaan laskea kymmenissä tuhansissa tonneissa. Mutta myös sen tehtävä olisi geopolymeerissä omanlaisensa. ”Viherlipeäsakassa erittäin kiinnostavaa on sen alkali- suus. Se voisi toimia alkaliaktivaattorina, joka tarvitaan, jotta sideaine reagoi ja lujittuu. Tällä hetkellä kaupallinen alkaliaktivaattori on geopolymeerin kallein osa ja se tuot- taa suurimman osan geopolymeerin hiilidioksidipäästöis- tä”, Illikainen kertoo. Jos viherlipeäsakka täyttää tutkijoiden odotukset, se pää- see tutkimushankkeen loppupuolella pilot-mittakaavan kokeisiin betonitehtaalle. OMA TUOTEKAASU KORVAA FOSSIILISEN Kun puhutaan sellutehtaan kiertotaloudesta, omavarai- suus bioenergian suhteen on tuttu esimerkki. Höyryä ja sähköä tuottaa soodakattilan ohella usein myös kuorikat- tila, jonka tuhkat voidaan käyttää metsälannoitteena. Kaiken kaikkiaan sähköenergian omavaraisuusaste on Metsä Fibren sellutehtaissa yhteensä 177 prosenttia. Yh- tiön tuottamaa bioenergiaa lähtee oman tuotannon ohella Suomen sähköverkkoon sekä kaukolämpönä lähiyhteisöille. Sellutehtaan meesauuni poikkeaa joukosta. Se on ni- mittäin saatava vähintään tuhatasteiseksi, mikä onnistuu parhaiten raskaalla polttoöljyllä tai maakaasulla. Meesa- uuneissa voidaan kuitenkin polttaa tuotekaasua, jota saa- daan puiden kuoria kaasuttamalla. Tuotekaasun ansiosta Äänekoskella ei käytetä enää lainkaan fossiilisia polttoai- neita ja Joutsenossakin vain häiriötilanteissa. ”Äänekoskella tuotamme lisäksi biopellettejä ja -kaasua mädättämällä vedenpuhdistuksessa syntyviä orgaanisia lietteitä, ja niitä riittää myös myyntiin”, Pehu-Lehtonen sanoo. •
Kaija Pehu-Lehtonen Metsä Fibren liiketoiminnan kehittämisestä vastaava johtaja. Hän on kuulunut yhtiön johtoryhmään vuodesta 2010.
Mirja Illikainen Kiertotalouden materiaalitutkimuksen professori Oulun yliopistosta. Illikaisen tutkimusryhmä keskittyy teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen erityisesti sementtiä korvaavina sideaineina.
52
53
Powered by FlippingBook