”Uuden tuotteen takana on tavallisesti iso joukko kansainvälisesti verkottuneita tutkijoita, joilla on vuosikymmenien kokemus.”
”Olin muistaakseni 7-vuotias, kun ilmoitin, että tämä poikapa ostaa taskulaskimen. 1970-luvulla ne olivat harvinaisia ja kalliita. Teknologia on aina ollut minulle hauskaa, kiehtovaa ja helposti omaksuttavaa. Sen sijaan minua ihmetyttää, että jotkut osaavat piirtää tai laulaa hyvin.” Tieteentekijäksi hän ei kuitenkaan itseään koe. ”Viimeisimmän tieteellisen paperin kirjoitin joskus 1990-luvulla. Sen jälkeen olen työskennellyt liike-elämän ja teknologian parissa. Jos otetaan vertaus tietotekniikasta, niin voisi sanoa, että koo- daamista enemmän minua kiinnostaa se, mitä valmiilla koodilla saadaan aikaan reaalimaailmassa.” Nykyinen työ VTT:n johdossa on paljolti startupien, tutkimuk- sen, yritysten ja julkisen tahon – eli rahoituksen – tuomista saman pöydän ääreen. Vasara sanoo, että suomalaisessa tuotekehitys kentässä on paljon hyvää, sillä kaikki tärkeät tahot ovat toistensa kanssa tekemisissä ja vuorovaikutuksessa. ”Vaikka meillä on hyvä dialogi, meidän pitää parantaa sitä, miten tieteestä saadaan kaupallistettavia ratkaisuja. Yrityksille on vaikeaa työskennellä varhaisen vaiheen tutkimuskonseptien kanssa, joten ne tarvitsevat valmiimpia, helposti myyntikuntoon saatavia tuoteaihioita. Yliopistojen haasteena taas on saada yrityk- set rohkeammin mukaan yhteiseen tutkimustyöhön.” Innovaattorin DNA Yritys, joka saa ensimmäisenä syvään tai muuhun teknologiaan pohjautuvan tuotteensa markkinoille, on etulyöntiasemassa. Kuu- lostaa itsestäänselvyydeltä, mutta idean tie massatuotantoon on yleensä kivinen. Nykymaailmassa yksinäiset autotallikeksijät ovat katoava luonnonvara.
”Uuden tuotteen takana on tavallisesti iso joukko kansainväli- sesti verkottuneita tutkijoita, joilla on vuosikymmenien kokemus. Tämä on hyvä perusta, mutta tarvitsee vielä vahvistusta kaupallis- tamisen, markkinoinnin ja liiketoiminnan osaajilta. Moni uraa- uurtava keksintö syntyy yrityshautomossa, jossa saman pöydän ääreen on kerätty mahdollisimman heterogeeninen osaajajoukko.” Vasara sanoo, että tämän viisauden sisäistäminen ei aina ole yksinkertaista. ”Viestini metsäalan – ja toki muidenkin alojen – yrityksille on, että verkostojen voimaa ei voi yliarvioida. Mistä ideat löytyvät? Miten niitä skaalataan? Missä on sellaista osaamista, jota meillä ei ole? Näitä asioita on jatkuvasti pohdittava. Suomessa on tiettyä piilaaksomaisuutta. Startupit ajattelevat herkästi, että ison yrityk- sen mukaantulo tuotekehitysprosessiin pilaa kaiken muuttamalla toiminnan hitaaksi ja joustamattomaksi. Eihän niin tarvitse olla, mutta kynnys yhteistyöhön voi olla korkea.” Syväteknologioihin liittyy olennaisesti myös riskien sietokyky. Onnistuneen kaupallistamisen jälkeen kassavirta ja tunnettuus voivat lisääntyä eksponentiaalisesti, mutta sama koskee riskiä. Joskus pelkkä ajoitus kampittaa loistavan tuoteidean. ”Esimerkiksi Nokia panosti pitkään ja kattavasti Wifi-teknolo- gian kehittämiseen, mutta totesi sitten, että ei siitä mitään tule. Heti tämän jälkeen Wifi ottikin siivet alleen – kyseessä ei ollut osaamisen puute, vaan ajoitus.” Metsäsektori elää ja hengittää syväteknologiaa Vasaran mukaan lähes kaikki metsäteollisuuden tuotteet perus- tuvat tulevaisuudessa syväteknologiaan. Se on hänestä hyvä asia, koska tuotepaletti tulee muuttumaan korkeamman jalostusarvon
58
Powered by FlippingBook