25 vuotta alan kehitystä seurannut Anna Riikka Nickull uskoo, että tulevaisuudessa ympäristötehokkuuden merkitys kasvaa entisestään.
Jätevesistä ja puhdistamon toiminnasta teetetään laajasti analyysejä käytön ja kuormituksen tarkkailemiseksi.
”Korkein hallinto-oikeus määräsi ennätystiukat päästörajat. Tehtaalle rakennettiin aktiivilietelaitos, jonka ansiosta jätevedet puhdistuivat nopeasti.” Sen jälkeen tekniikka on 40 vuodessa suorastaan harpannut eteenpäin. Nykyinen Äänekosken biotuotetehdas toimii edeltä- jänsä jätevesiluparajojen puitteissa, vaikka tuotantomäärä on lähes kolminkertaistunut. Biotuotetehtaan jätevesi ohjataan moniportaiseen, biologiseen jätevedenpuhdistamoon, jossa ilmastusaltaan mikrobit hajottavat jäteveden sisältämiä, happea kuluttavia ainesosia hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tarvittaessa puhdistus viimeistellään kemiallisesti tertiäärivaiheessa. Bioliete puristetaan biopelleteiksi, jotka sovel- tuvat teollisten lämmityskattiloiden polttoaineeksi. Lisäksi liet- teistä jalostetaan biokaasua esimerkiksi liikennekäyttöön. ”Jätevesistä ja puhdistamon toiminnasta teetetään tehtaalla laajasti analyysejä käytön ja kuormituksen tarkkailemiseksi. Osa näytteistä toimitetaan ulkopuoliseen laboratorioon analysoita- vaksi.” Mittaustulokset Metsä Fibre raportoi ympäristöviranomaiselle. Biotuotetehtaan käynnistymisen yhteydessä tehtaan alapuolisen vesistön vaikutustarkkailua lisättiin. Erillisselvityksiä tehtiin uuden tehtaan vaikutuksista esimerkiksi jäänpeitteen paksuuteen ja vaelluskalojen liikkumiseen. Joka vuosi tehdään tuhansia vesistöanalyysejä Lappeenrannassa, Saimaan rannalla, sijaitsee Metsä Fibren Jout- senon sellutehdas. Tehtaan vuosikapasiteetti on 690 000 tonnia havusellua, jota käytetään erilaisten kartonki- ja paperilaatujen raaka-aineena.
Tehdas toi seutukunnalle vaurautta, mutta sen vaikutukset ympäristöön olivat nykymittapuulla sietämättömät. Esimerkiksi sellunkeitossa syntynyt jäteliemi laskettiin käsittelemättömänä suoraan alapuoliseen vesistöön. Kun vesistövaikutusten tarkkailu Äänekoski-Vaajakoski-vesi- reitillä alkoi vuonna 1975, vesistön tila oli surkea. ”Reitin varrella olevat kosket olivat siihen aikaan likaviemäreitä”, Leppänen sanoo. Vesistö löyhkäsi niin, että Kuusaan sillalla oli pakko pitää auton ikkunat visusti kiinni. Myös kalakanta kärsi. Kuusaankosken tai- menissa maistui sellutehtaan jätevesi 1950-luvun puolivälistä läh- tien niin, että urheilukalastus oli koskessa lopetettava. Ympäristötietoisuus heräsi 1980-luvulla Puuautot kuljettavat puuraaka-ainetta tasaisena virtana Ääne- kosken tehdasalueelle. Liki 200 hehtaaria kattavan teollisen eko- systeemin keskellä kohoaa Metsä Fibren biotuotetehdas, jonka vuosikapasiteetti on 1,3 miljoonaa tonnia havu- ja koivusellua. Lisäksi tehdas valmistaa monia muita biotuotteita, kuten bio kemikaaleja ja -energiaa. Vaikka teollisen toiminnan mittakaava on 1930-luvulta monin- kertaistunut, ei Kuusaan siltaa ylittävän ole enää aikoihin ollut tarpeen pidellä nenäänsä. Kuusaankoski on nykyään suosittu virkistäytymiskohde ja yksi harvoista erittäin uhanalaisen järvi- taimenen lisääntymispaikoista. Metsä Groupin ympäristöpäällikkö Anna Riikka Nickullin mukaan käänne parempaan tapahtui 1980-luvun alussa, jolloin silloinen Metsä-Botnia eli nykyinen Metsä Fibre ilmoitti uuden, entistä suuremman sellutehtaan rakentamisesta Äänekoskelle.
Antti Leppänen Kalabiologi laboratorio-, tutkimus-, suunnittelu- ja asiantuntijapalveluita tarjoavassa KVVY Tutkimus Oy:ssä. Hän suorittaa Äänekoski–Vaajakoski-vesireitillä kalataloustarkkailua.
Anna Riikka Nickull Ympäristöpäällikkö, Metsä Groupin teknologiaosasto, ympäristötiimi. Hänen päävastuualueenaan ovat Metsä Fibren tuotantolaitosten viranomaismenettelyt ja ympäristöjohtamisen tuki.
68
Powered by FlippingBook